Hypertyreoosi, kissa

Yleisin endokrinologinen häiriö vanhoilla, yli 8 -vuotiailla kissoilla on hypertyreoosi, vaikkakin sen diagnostisointi Suomessa on vielä harvinaista.

Hypertyreoosi aiheutuu liiallisesta tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3) tuotannosta ja erittymisestä.

Syynä on lähes aina krooninen kilpirauhasmuutos: yksittäinen adenooma tai nodulaarinen hyperplasia. Eniten tyreotoksikoosia esiintyy pitkä- ja lyhytkarvaisilla eurooppalaisilla kotikissoilla.

Oireet

Oireet ovat salakavalasti eteneviä. Kissan omistaja hakeutuu hoitavan eläinlääkärin vastaanotolle yleensä vasta sairauden myöhäisvaiheessa, jolloin oireilu on jatkunut usein jo yli vuoden ajan. Alkuvaiheessa kissalla on hyvä ruokahalu ja eläin vaikuttaa aktiiviselta (ellei yliaktiiviselta) eli kissa vaikuttaa ’’terveeltä’’.

Yleensä kissa tuodaan hoitoon seuraavien oireiden ilmaannuttua

•   huomattava laihtuminen
•   runsas syöminen
•   polydipsia ja polyuria
•   oksentelu ja/tai ripulointi

Laboratoriolöydökset

Kohonneet maksaentsyymit

•   AFOS       koh.    91 %:lla
•   ALAT        koh.    75 %:lla
•   ASAT        koh.    63 %:lla
> 98%:lla sairaista kissoista on jokin näistä muutoksista

Diagnoosin varmistaminen

Luotettavin käytettävissä olevista menetelmistä tyreotoksikoosin varmistamiseksi on seerumin T4-pitoisuuden määrittäminen. Ns. rajatapauksien yhteydessä joudutaan määritykset tapauksesta riippuen uusimaan 1-2 kuukauden kuluttua. Vaihtoehtoisesti voidaan määrittää seerumin vapaan tyroksiinin pitoisuus. T4-v kuvaa aktiivisen tyroksiinin määrää seerumissa, eikä siihen vaikuta kantajaproteiinien määrän vaihtelut.

Hoidon seuranta

Kissan vointia tulisi seurata antityreoidea-hoidon (metimazol) alkuvaiheessa noin kahden kuukauden ajan joka toinen viikko suoritettavien T4-määritysten avulla. Kissalla saattaa ilmetä voimakkaitakin sivuvaikutuksia (anoreksia, oksentelu, leukopenia, kuume). Annostus on aina yksilöllinen. Oikeaa annosta joudutaan etsimään oireiden ja verenkuvan mukaan. Prepill -näytteestä näkee tyroksiinin korkeimman pitoisuuden seerumissa. Hoidolla pyritään pitämään tyroksiinipitoisuus viitealueella. Postpill -näytteestä saa lisäinformaatiota pitoisuuden vuorokausivaihtelusta. Jos vuorokausivaihtelu on liian suurta, voidaan harkita lääkkeen antamista kahdesti vuorokaudessa.